posiperho's Journal, 05 Aug 19

Tiedän niiin tuon tunteen! 🤗 Mullekin aina välillä joku tulee "ihmetteleen", et oon laihtunu ihan hirveesti ja kuinka hän on kattellu, kun mulla vauhti vaan kasvaa lenkillä ollessani. 😁 En ole pahoillani (miksi olisinkaan?), mut tuntuu vaan niin hämmentävältä, enkä oikein osaa ottaa kehuja vastaan. Omasta mielestäni olen se sama läski, pontus, pontso, mitä olin 1,5-2 vuotta sitten. Vaikka vaatteet on jääny isoiks ja jaksaminenkin on ihan toisenlaista mitä ennen, niin se oma ajatusmaailma tuntuu silti pysyvän entisellään. 😬😃 

Itsehän oman ulkonäön muuttumistaan ei nopeasti huomaa, ennen ja jälkeen kuvat auttavat tässä :) 

Niin, itse kun on elänyt tätä painonlaskuarkea minuutti minuutilta ja ehtinyt riemuita, ihmetellä ja odotella muutoksia jo vuodenpäivät, tulee niistä muutoksista uusia normaaleja ja ajatus siirtyy jo eteenpäin ja seuraaviin asioihin, kun muiden kokemus muutoksista pysähtyy aina edelliseen näkemiseen ja siinä välissä aika jotenkin tuntuu pysähtyvän heidän mielikuvissaan. Samahan toistuu, kun näkee ystävien tai sukulaisten lapsia silloin tällöin ja ihmettelee, miten ovat yhtäkkiä jo kasvaneet aikuisiksi?!😄 

Komppaan. Eilen katselin ehkä eka kertaa kauppakeskuksen hississä, että sieltähän katselee komea mies peilissä. Tämä siis 1,5 vuoden laihduttamisen jälkeen ja oikeastaan puoli vuotta jotakuinkin samoissa painoissa (n. -30 kg lähtötilanteesta). Että kyllä tuo omakuva reippaasti viiveellä muuttuu. 

Olen uusi tässä ryhmässä, lueskellut muiden saavutuksia ja onnistumisia, ihmeesti ne antaa uskoa ja tsemppiä itselle. Monen vuoden jojoilun jälkeen vikat verikokeet antoi lopullisen sysäyksen ja kaksi viikkoa menty uudella ruokavaliolla, joka tässä vaiheessa on vielä lähinnä vanhoista roskaruuista luopumista ja uuden totuttelemista. Tämä on loistava sivusto, kiitos kaikille ❤️ 

Se on toisaalta ihanaa, mutta silti vähän kiusallista ja hämmentävää kun kehutaan. Mulla vasta 10 kg pois mutta nyt jo moni kehunu. 

True that! 🥑