Maan.matonen's Journal, 02 May 18

Oon huomannu ittestäni sen, et alkuhuuman jälkeen on tosi vaikiaa skarpata. Ne ekat muutamat viikot menee ihan ku lentämällä. Mulla kans tällasena pohdiskelijana on kans ihan tarpeeks työmaata siinä keskittymisesä oman mielialan ylläpitämiseen. Sunnuntaina lähen viiden päivän tuetulle lomalle, jossa on liikuntaa tiedossa jonkun verran ja valmiiseen pöytään saa mennä syömään. Jos sieltä kaivais joitain innostuksen murusia.  

mä jaksan tsempata tuloksien voimalla. kun motivaatio on hukassa, mietin tuloksia jotka oon jo saavuttanut ja joita en haluu menettää sekä tuloksia joita haluan vielä saavuttaa! yllättävän hyvin toimii  

mulla on nyt kanssa motivaatio täysin kadonnut... lähinnä pyrin muistuttelemaan miten äärettömän huono olo liiasta syömisestä tulee. tosin tämäkään ei aina auta 😐 olen tunnesyöjä ja vielä semmonen joka ei tunnista onko nälkä, jano, väsymys vai ihan vaan tylsyys minkä takia syön.  

mulla on valmentaja tukena 

Kiitos! Tavallaan sekin tsemppaa, ko tietää, että muutkin joskus kärsii motivaation puutteesta. :) Vaikka se kuulostaakin vähän karulta. Koitan kans pitää mielessä omat tavotteet. Se vois auttaa eteenpäin.  

Vertaistuki auttaa! Siksi tämä yhteisö on ihan huippuhyvä. Mulla ei ainakaan ole arjessa ketään joka todella tsemppaisi. Mies kyllä sanoo että hyvä, mutta tuputtaa naamaan karkkia samanaikaisesti 😂 

Mulla on ollut välillä sellaisia jaksoja ettei huvita yhtään mikään, ei syöminen, kaverit, salit eikä mikään mielekäs tekeminen. Sillon olen yrittänyt keskittyä siihen että tänään kävelen vaikka tien päähän ja takaisin, huomenna ehkä jo jaksan pidemmälle. Ruuan kanssa sitten taas siten että syön edes jotain tervellistä tänään ja ehkä huomenna maistuu taas paremmin ruoka. Sitten sitä jossain kohtaa huomaakin että sitähän taas jaksaa paremmin. Tsemppiä! Tuollainen ohjattu toiminta ja valmiit ruuat kuulostaa aivan loistavalta tuohon tilanteeseen ☺️ 

Mulla pysyy mielenkiinto terveellisen ruoan saralla mutta liikunta on sellainen joka välillä takkuaa (kuten just nyt). oon 4kk salilla käynyt ja inhoan sitä vieläkin. kuntosali ei vaan ole mun juttuni mutta tässä projektissa se on kuitenkin kätevin. mulla on kauhea morkkis jos pidän ylimääräisen vapaapäivän ilman mitään järkevää syytä. nyt yritän skarpata itteni huomenna salille ja jankutan itelleni jatkuvasti että kesä on ihan kulman takana ja meillä heinäkuussa mökkireissu jossa lupasin heittää uimapuvun päälle ja mennä uimaan perheen kanssa.. enkä suostu sitä tekemään jos en ole edes 70kg painossa silloin. Eli ihan lupauksista yritän osittain pitää kiinni. lisäksi mies motivoi kertomalla ohimennen miten oon muuttunut ulkoisesti ja kuinka hyvää työtä oon tehnyt. miksi siis heittää se kova työ hukkaan. 

Mademoiselle.Noir, ei kai sitä kannata itteensä pakottaa liikkumaan tavalla, josta ei pidä? :/  

Mua on tsempannut saavutetut tulokset, näyttämisen halu, julkisesti asiasta puhuminen somessa jne ja tämä yhteisö. Kaveripiirissä myös pääasiassa saan kannustusta. Nyt kun olen tavoitteessa, on tavallaan mietittävä muutakin elämänsisältöä kuin laihdutus (siis omassa päässä) vaikka ylläpito tulee olemaan mulle elämänpituinen projekti. 

Mun mielestäni on pari strategiaa, joita kannattaa käyttää. Ensimmäinen on muistutus itselle siitä, että tämä on OMA VALINTA. Pysähdy oikein syvällisesti miettimään kumpaa haluat enemmän, vanhat tavat vai ne uuder, joiden vuoksi olet aloittanut. Tämän saman kysymyksen äärelle voi pysähtyä joka kerta, kun motivaatio karkaa, vaikka monta kertaa päivässä. Toinen on erilaisten Elämänhallinta- ja ”Get It Done”-tyyppisten kirjojen lueskelu tämmöisen projektin yhteydessä. Itse luin 15 min ekaa ”miten lopetan viivyttelyn”-kirjaa ja sain sen viikon aikana lukuisia keskeneräisiä projekteja kokonaan valmiiksi. Sitten motivaatio hiipui, luin seuraavat 15min ja hups, taas tuli tehtyä vaikka ja mitä siitä innostuneena. Tsemppiä ja hae se oma ”Miksi teen tätä”-vastauksesi. 

maan.matonen, joo ei pidäkään mutta mä en saa tällä hetkellä uida ja juokseminen on aina ollut yhtä tuskaa pohkeen takia. Pyöräily on mieluisaa mutta ei sitä alkuvuonna voinut tehdä.  

Katson kännykästä häämekon kuvaa, mihin pitää kesäkuussa mahtua. Ostin myös parit niukat tsemppibixut 👍☺ Itselleni teen tätä ja jos tulee olo ettei jaksa treenata vaikka, niin vaatteet pois ja peilin eteen! Kyllä kummasti taas treenimatto alkaa kutsumaan 👍  

Kiitos kommenteista! :) Nääkin tsemppaa jo jatkamaan terveellisen ruoan ja liikkumisen parissa. ^^ Täytyy tosiaan painaa kalloon tuo ajatus siitä, että tämä tosiaan on oma valinta.  

lopussa kiitos seisoo..eli se oma tavoite on selkeä, se riittää mulle motivaatioksi 😀 

Motivaation pitää aina lähteä itsestä. Tällä hetkellä mua motivoi se, että kesäkuu on jo vajaan kuukauden kuluttua ja vaikka vielä onkin viileää, kohta on taas mun makuun liian kuuma, enkä aio tänä kesänä pukeutua niin peittävästi, että on koko ajan tuskastuttavan kuuma. Tänä vuonna motivoi myös se, että mulla on luultavasti tulevana kesänä uus mies, joka haaveksii jo nykyisin mun kropasta minishortseissa ja bikineissä ja vaikka voisinkin helposti kahden kesken käyttää kyseisiä vaatekappaleita, se on vähäsen eri asia mennä samoissa vaatteissa julkisille paikoille. Aion olla niin timmi, ettei tee tiukkaa edustaa jossain minishortseissa. Mulle ei riitä, että miehen mielestä mulla on täydellinen kroppa, vaan haluan itsekin pystyä ajattelemaan niin. Heikkoina hetkinä mietin mun uusia camobikineitä ja yritän visualisoida itseni mun unelmakropassa ja -painossa eri tilanteissa kuten rannalla, kaupungilla ja tekemässä asioita, joiden tekemistä oon vältelly, koska en oo ollu omasta mielestäni tarpeeksi pieni.