tunnelvision's Journal, 03 Mar 18

jooo mullakin pitkään ollu aika samanlainen suhde ruokaan.. itellä ainaki johti syömoshäiriöön niin ole varovainen! kannattaa vaan yrittää ottaa laihduttaminen chillimmällä asenteella, äläkä vaadi liikoja itseltäsi ! 

niin sama täällä! 

Sun täytyy syödä varmaan noin 2000 kcal päivässä, jotta laihtuminen tapahtuu ns terveellisesti. Näännyttävä, liian vähäinen syöminen johtaa just repsahduksiin ja ahmimiseen. Unohda lämminkupit ja syö nin paljon kuin jaksat esim kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ravitsevaa ja monipuolista kotiruokaa. Siitä se lähtee 👍🏻😊 

Hyvä lähtökohta on suhtautua rakastavasti ja armollisesti omaan kehoon. Se on ainutlaatuinen ja sinulla on vain yksi, rajallinen elämä; yritä pitää itsestäsi niin hyvää huolta kuin voit. Tältä pohjalta kun miettii ruokailua, on helpompaa tehdä valintaa esim. kasvisten ja valmisruuan välillä ja syödä elääkseen ei elää syödäkseen. Jos epäilee taustalla olevan isompia ongelmia, ei ehkä kannata yrittää yksin ja vaan hakeutua esim. ravitsemusterapeutille. 

Mulla oli kaikki ok 5 vuotta sitten söin normaalisti ja join kohtuudella. Sitten yhtäkkiä lihoin 30kg...olin pulassa...löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Mitä tehdä...kokeilin kaiken maailman diettejä mitään ei tapahtunut...pää työsti ja työsti ja meinas mennä hermo...siis sitä kesti 4vuotta. Vuosi sitten lääkitys kohdalleen. Oli ollut neljä vuotta aikaa työstää kaikkea. Se on pikkuhiljaa tuottanut tulosta. Mitkään pikadietit eivät tuo useimmiten pysyvää tulosta, täytyy tehdä elämäntavan muutos. Säännöllinen syöminen oli mulle haaste ja enkä edes uskonut sen auttavan. Jokainen varmasti löytää itselleen sopivan ruokavalion,mutta se ei tule ilmaiseksi, sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Itselleni se on vhh, jollekulle se on joku muu. Mun paino on laskenut todella hitaasti mutta mitä sen väliä kunhan se laskee. Ennen kaikkea ole itsellesi armollinen;) 

Ja täällä on niin hyvä porukka joka tukee ja kannustaa. Varmasti saat täältä todella hyviä vinkkejä miten löydät itsellesi sopivan ruokavalion ja pääset omaan tavoitteeseesi:) 

Mulla sama ongelma... En osaa sanoa vinkkejä, kun tarviin niitä itsekin 😶 

Täällä on kyllä ihanan kannustavaa porukkaa! Kiitos siitä :D taidan ensi askeleena hidastaa tahtia. Tähän mennessä toiveissa on ollu mahdollisimman nopea painonpudotus hinnalla millä hyvänsä. Taitaa olla aika laittaa nopeus prioriteettina vasta terveyden ja säännöllisyyden jälkeen, niin se paino on sitten helpompi pitääkin poissa :) 

😊👍🏻 kuulostaa hyvältä, just noin se menee. Kärsivällisyys on elämäntaparemontissa tärkeä ominaisuus (vaikka ei aina helppoa 😆) 

Itellä ollu ahmiminen ongelma, ei liika niukkuus.. Mutta suhde ruokaan yhtä kaikki ollut aina vääränlainen ja paisumista vaan tapahtunut. Mulla on auttanut säännöllinen apu terveyskeskuksen ravitsemusterapiassa, kilpirauhaslääke (chilin kirjoitus kuulosti tutulta) ja tunteiden käsittely ja syömistottumusten miettiminen.. ne tosiaan sai alkunsa ammattilaisen avulla. Olen työstänyt näitä asioita pitkään, mutta vasta nyt tuntuu että olen alkanut jotain oivaltaa ja se saa tekemään muutoksia. 

Mulla on todettu viime syksynä ahmintahäiriö.En pystynyt noudattaa neuvoja ja 15.3 aika taas ravitsemusterapeutille.Miten toi tunteiden käsittely vaikuttaa syömiseen?Itse luulen tietäväni miksi ahmin,mutta tuntuu etten pysty syömään tervellisesti ilman,että miettii kaloreita ja ruokaa koko ajan.Tänään aloitin nutrilettkuurin.Ainoa tapa jolla saan painon laskemaan.  

En tiedä osaanko selittää, mutta mulla se tunteiden käsittely eli just tuo miks syön jne. miettimään miten haluaisin elää ja syödä, miten totutut tapasyömiset vaikuttaa mielialaan jne. Turhautumista olen alkanut purkaa ruokien suunnitteluun ja valmistukseen mitä ennen inhosin sydämestäni, samoin ihan epämääräistä ahdistusta olen saanut pienennettyä. Mutta nää vain mun omia aika kokemuksia. 

Sanoja jäi vähän puuttumaan, mut ehkä joku sai ajatuksesta kiinni. kännykällä en osaa oikein kirjoittaa. 😥 

Kiitos vastauksesta.Täytyykin alkaa miettii itekin tota tunteiden käsittelyä.Viimeksi kun kävin ravitsemusterapeutilla niin oli puhetta että menisin syömishäiriöpoliklinikalle arviointiin.Sainkin ajan viime syksynä,mutta peruin ajan,koska luulin voivani paremmin ja en nähnyt tarvetta.Tein virheen.Olen todellakin sen tarpeessa että tähän mun ongelmaa perehdytään.Mä olen tällä hetkellä turhautunut ja pettynyt itseeni,koska painoin vielä kolme vuotta sitten 53 kiloa.En havittele enää tuota lukemaa.Kuuteenkymppiin jos pääsis joku päivä niin se ois riittävä. 

Hyvinvointikin on aika hyvä tavoite. Itse en enää niin tavoitekiloina sitä edes ajattele, toivon että jos saan terveellisen ruuan avulla myös mielialaa ja itsetuntoa paremmaksi, kilot lähtee sitten sivussa. Toki haluaisin painaa alle 70 kg, mutta luulen että alle 80 olis jo mulle aika hyvä, kunhan vaan muuten olisin energinen. 

Mulla on pinttynyt tapa ajatella,että tietyn painoisena voin paremmin ja niin voinkin.Ärsyttää suunnattomasti,että kaappi täynnä vaatteita jotka mahtuu päälle juurikin tuossa 60 kiloisena.Nyt on käytössä vain tietyt vaatteet jotka mahtuu päälle.Musta tuntuu, että tartten ammattilaisilta eniten apua siihen miten saan jatkuvan kaloreitten ja ruuan miettimisen loppumaan.Olin tuossa muutaman pävän kaverin luona kyläilemässä ja ajatukset pyöri silloinkin ruuassa ja tuli sit syötyä mitä tahansa.Pyytelin monta kertaa kaverilta anteeksi kuinka possu mä oon.Nyt kun nutraan niin saan onneksi tukea juuri tältä ystävältä ja sit äidiltä,vaikka aikuinen olenkin.Ne ei tuomitse tätä kuuria,vaikka mä oon varmaan viimesen puoli vuotta vuorotellut nutraamisen ja normisyömisen/ahminnan välillä.Tiedän miten syödään terveelisesti.Mun annoskoot on vaan niin valtavia.Niin vaikka söisin normiruokaa niin kaloreita tulee sen verran liikaa,ettei sillä laihdu. 

Ammattilaisten apu kannattaa kyllä ottaa vastaan, mä oon tykänny terapiakäynneistä kun oon saanu konkreettisia neuvoja just sen hetkiseen elämäntilanteeseen, milloin oon ollu työtön, milloin iltatyössä tai yöllä menossa. Eväsvinkkejä ja muita täsmäneuvoja oon saanu, mitkä on kaikki vieneet mua eteenpäin. Pikkuhiljaa, tää on ollu pitkä tie siihen, että nyt olen valmis aloittamaan uuden tavan elää ja syödä. Paljon pohdintaa, epäuskoa, luovuttamista, hälläväliä-asennetta.. silti asiat on pyörineet takaraivossa ja pienin askelin oon tehny muutoksia. Aloitin siitä että jätin einekset pois, siitä on nyt jo 5-6 vuotta aikaa. Ensin muutin ajatusmaailmaa ja nyt vasta on pakka kasassa ja työkalut muutoksen toteuttamiseen. Huh kun pitkä teksti.. sori kun vähän innostun. 🤣 

Mä oon kertaalleen laihduttanut nopeasti kovalla liikunnalla ja 1500 kcal dietillä 78 -》62 kg. Hyvin nopeasti paino nousi -》65kg jota painoa sain pidettyä pari vuotta. Hiljalleen lähti nousuun ja kun oltiin lähtölukemissa, heräsin ja tulin tänne fs:iin. Koko ajan olen liikkunut paljon, mutta ilmeisesti myös syönyt aika hemmetisti kun paino vaan nousi. Minä tiedän myös, miten syödään terveellisesti ja syönkin sen mukaan, mutta aivan liikaa 😢 Postasin ittekin juuri vähän samantyyppisen julkasun ennen tämän lukemista, ai että tää on vaikeaa välillä 😮😮😮 Jos suhtautuminen ruokaan on ollut häiriintynyt ennen tämmösen ruokapäiväkirjan pitämistä, niin ei tää tee siitä suhtautumisesta yhtään terveempää, mutkun muutenkaan ei laihdu 😂😂 

Hei Faddyfaddy, tuntuu siltä että olet luovuttamassa...get your act together...pikku askelin niin kyl se siitä;) 

Kirjoitin juuri syistä ylipainooni blogiini, siis aika henkilökohtaisiakin asioita. Syy ylipainoon on mun pään sisällä ja nyt kun olen asian julkisesti kertonut ja ymmärtänyt, niin aion onnistua elämäntaparemontissani