|
Viimeeksi olen elokuussa käynyt vaa'alla. Opiskelut alkoi, jaksoin muutaman kuukauden ja sitten romahdin.
Aloitin masennuslääkityksen pari kuukautta sitten.
Tyypin 2 diabetes diagnoosi napsahti masennusdiagnoosin seuraksi. Diabetes lääkityksen aloitin eilen.
Hankin elämäni ensimmäisen tatuoinnin tasapainottamaan tätä kaikkea. Tunnen ajoittain oloni seksikkääksi ja ajoittain tuntuu siltä, että en halua olla olemassa.
On mulla silti aika loppuun kulunut olo.
Tottakai mun äiti sano, ettei mun verensokerit ole edes pahat (ilman lääkettä), mutta ilmeisesti ne on kuitenkin olleet se syy, miksi olen ollut aivan järkyttävän väsynyt ja olotila yleiseti sumuinen.
Tammikuussa pitäisi käydä kokeilemassa miten jaksan koulussa, ja en edes tiedä vielä haluanko kokeilla, koska en vaan jaksaisi. Koko sairasloma ollut terveyskeskuksessa hyppäämistä, sinne soittamista tai sieltä puhelun odottamista. Tuntuu, etten ole yhtään ehtinyt oikeasti vain levätä (niin kuin se jotenkin auttaisi) ja olla.
Jotenkin rasittaa myöskin se, ettei mun läheiset oikein ymmärrä sairastumista ja mun oloja.
Jos mulla on vähänkin parempi päivä, niin olen parantunut.
Sain lääkkeet, joten mun pitäisi yhtäkkiä muuttua superihmiseksi, kun todellisuudessa lääkkeet auttaa just sen verran, että en makaa koko ajan sängyssä.
Sitten just noi kaikkien kommentit "ai, ei noi sun arvot niin pahoja ole" tai joku epämääräinen kommentti siitä, että kakkostyyppi ei nyt ole edes niin vakava.
Mä en yhtään ihmettele, miksi mun psykiatrinen sairaanhoitaja hokee mulle jatkuvasti, että saan olla sairas ja, että mun ei ole pakko jaksaa koko ajan, kun ilmeisesti tää mun läheisten asenne heijastuu muhun aika vahvasti ja vaikka toisaalta olen ihan rikki, niin silti pidän kovasti kiinni siitä ajatuksesta, että pikkujuttu, kyllä mä pärjään.
|
 Comments
Voi kurjuus 😞 tsemppiä kovasti 🤗
18 Dec 20 by member: LadyLazarus82
|
Ole armollinen ja ota askel kerrallaan. Etsi jokaisesta päivästä vaikka yksin positiivinen juttu tai asia ja kerää siihen ympärille lisää pilkahduksia! Äläkä anna periksi, mikään asia ei tapahdu
nyt- just- heti vaikka haluaisimmekin. ❤
18 Dec 20 by member: Susanlady
|
Minä sain elokuussa diabetes diagnoosin. Pitkäsokeri oli 79 eli 8,67%. Antoi kovasti motivaatiota painon pudotukseen. Lääkityksenä 1x500mg metformiini päivässä. Nyt paino tippunut 11 kg oikealla terveellisellä ruokavaliolla. Pitkäsokeri nyt 35,3 ja paastosokeri 4,6 eli normaalit. Tsemppiä, kyllä tämän diabeteksen saa hyvään hoitotasapainoon, mutta sulla tietty pitää tuo masennus ensin hoidettua. Ilmeisesti sulla myös metformin hoitona, jos diabetes 2? Tuo tukee painon pudottamista, kun maksassa ei muodostu niin paljon glukoosia.
18 Dec 20 by member: Hot0
|
Usko vaan, sä selviät❤️ Tuo diabeteslääke auttaa sua laihtumisessa - minulla ainakin paino alkoi putoamaan heti lääkityksen aloittamisen jälkeen. Lääkityksellä ja säännöllisellä ateriarytmillä oli se vaikutus, että jo vuoden kuluttua diabeteslääkitys voitiin jättää pois.
On todella ikävää, jos läheiset eivät ole riittävästi tukenasi. Kenenkään sairauksia ei pitäisi muiden arvioida. Onneksi verensokerisi ei ole taivaissa ja saat siihen nyt apua, joten pää pystyyn❤️ Ensi viikolla päivät alkaa pitenemään ja mene kohti uutta vuotta omana itsenäsi ja itsestäsi huolta pitäen. Selviät kyllä😍
19 Dec 20 by member: Kikiriikonen
|
Olen sairastanut kakkostyypin diabetestä jo pitkään, lääkkeenä metformiini, en tiedä niistä arvoista ja maksan toiminnasta mitään niin kuin nimimerkki hot0, mutta paino kyllä putoaa kun pystyin aloittamaan syömään pienempiä annoksia säännöllisessä rytmissä. Olen vasta jälkeenpäin tajunnut kuinka väsynyt olen ollut ja lisäksi kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, ei sekään sitä väsymystä varmasti ole helpottanut... Miinullakaan ei ole ollut läheisten tukea.
Toivon että pystyt rajoittamaan oman jaksamisesi mukaan oman elämäsi rytmin ja antamaan itsellesi sopivasti aikaa oman hyvinvoinnin tukemiseen ja itsesi kuuntelemiseen.
19 Dec 20 by member: maar.tai
|
Mä olen selvinnyt aikoinaan samanlaisesta tilanteesta, ellei sitten vieläkin pahemmasta, koska muutaman kerran tuli jopa psykoosi, nyt on D2 ja verenpainelääkkeet ollut jo kymmeniä vuosia, toivon, että pääset tavoitteeseesi!
Masennuslääkket tosin saattavat lihottaa ja aiheuttavat väsymystä, niitäkin on erilaisia ja lääkäriä voi pyytää vaihtamaan lääkitystä sen väsymyksen takia, mulla vaihdettiin ainakin ja väsymys väheni, olin sairaslomalla aika monta kuukautta, jouduin kyllä myöhemmin jäämään eläkkeelle niistä samoista asioista, mutta olin paljon vanhempi kuin sinä, D2 ja verenpainetauti ja lääkkeet niihin on, psyykenlääkkeistä olen päässyt eroon kokonaan, tosin on taas yksi lisätty ainakin väliaikaisesti, kun en saanut nukuttua, otan illalla, niin nukahdan paremmin.
Mulla ei metforen auttanut laihtumiseen, vaan se riittävä syöminen. Mutta me ihmiset ollaan erilaisia ja tarvitaan erilaisia hoitoja paranemiseen.
Tsemppiä!
23 Dec 20 by member: Lumihilkka
|
Kiitos positiivisista sanoista ja ajatuksista kaikki ❤️
Metforem mulla oli ja menee vaihtoon -- olen ollut nyt vissiin viikon tai kaksi ilman sitä, kun aiheutti ihan järkyttävät sivuoireet. Vaikutti kyllä alkuun ihan toimivalta, vähensi ruokahalua ja sokerit pysyi kurissa, mutta sivuoireiden kanssa ei pystynyt elämään.
Masennuslääkettä ei vaihdeta ennen kuin saadaan diabeteslääke kohdalleen, mutta on lääkäri sitäkin mahdollisuutta väläytellyt tässä, että jos en huomaa mitään muutosta, niin voidaan harkita jotain muutakin. Tällä hetkellä pitäisi olla sellainen, joka nosta vireystilaa, mutta en ole huomannut mitään merkittävää muutosta jaksamisen suhteen. Kaikki vituttaa ja väsyttää edelleen, mutta se voi yhtä hyvin johtua diabeteksestakin -- näin mulle ainakin diabeteshoitaja selitti, että huono hoitotasapaino diabeteksessa vaikuttaa myös henkiseen jaksamiseen, eli sekin siis hänen mielestään vaan pahentaa mun masennusta.
11 Jan 21 by member: Hukkaretki
|
| |
|
|
| |
Submit a Comment
You must sign in to submit a comment. Click here to sign in.
|
|
|
Hukkaretki's Weight History
|