Viime vaakareissun jälkeen iski sellainen sisäinen morkkiskänkkisitkupotkuraivari, kun erehdyin moittimaan itseäni huonosta saavutuksesta, ettei tosikaan. Aikuinen muija istui sohvalla ja pillitti, kun ei tästä mitään tule, en jaksa tätä, ei nämä grammat mihinkään riitä, ei riitä energia, ei kohta tahtokaan enää riitä, arggggh. Voi nyyhky ja kyynel, vaikka olihan se noin 2 kg pudotus pitkästä aikaa iloinen asia ja vaikka kuinka yrittää tolkuttaa hitaasti hyvä tulee. Miksi sitä aina vertaa itseään kaikkiin superhienoihin nopeisiin onnistumisiin, vaikka erittäin hyvin tietää, että jokainen kulkee omaa polkuaan. Sitten tuumin, että ehkä tämä on sitä kesäloman jälkeisbluesia, kun ei voi niin vapaana elellä. Vajaa kuukausi on uniapnea-kuntoutuksen toiseen jaksoon, mutta näin huonolla menestyksellä oman hyvinvoinnin parantaminen saa ehkä odottamaan kauhulla mitä ne siellä sanoo. Halusin niiiiiin kovasti saavuttaa paljon enemmän jaksojen välissä, mutta ei. Oon kaikesta huolimatta rikki niin henkisesti kuin fyysisesti edelleen, koska oman onnen nojassa on mennyt jo 3 kk, hyvinvointivalmennuksesta kun ei tukea ole päässyt hakemaan, koska siellä järjetön ruuhka. Sentään olen pitänyt kiinni sovitusta 2 krt viikossa 10-30 min liikkumista vaikka kävellen. Leipäluukusta on mennyt sisään järkevämpiä valintoja enemmän kuin ennen, vaikkei ne ennenkään huonoja olleet. No... Kyllä se tästä, eikun leuka rintaan ja eteenpäin. Oon mikä oon.
|
123.5 kg
Lost so far: 6.5 kg.
Still to go: 48.5 kg.
Diet followed: Reasonably Well.
|
Losing 0.7 kg a Week
|